Fiscales Laskenta

Fiscales Laskenta
Ajankohtaista

Selvitys yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksesta

Julkaistu 23.06.2016

Selvitys nostaa keskusteluun yleishyödyllisten yhteisöjen verotusta koskevia merkittävämpiä havaittuja ongelmakohtia, niiden mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja sekä lisäselvitystä kaipaavia seikkoja.

Kolmannen sektorin toiminnan on katsottu lisäävän kansalaisten hyvinvointia siinä määrin, että julkinen valta tukee erilaisten kolmannen sektorin toimijoiden, kuten aatteellisten yhdistysten ja säätiöiden toimintaa monin eri tavoin. Tukimuotoina voivat tulla kyseeseen esimerkiksi toimijoiden välisen yhteistyön kehittäminen tai toimijoiden tarvitsema tiedotus, viestintä ja koulutus, mutta myös taloudelliset tuet. Suorien taloudellisten tukien lisäksi erilaisten kolmannen sektorin tahojen toimintaa on tuettu Suomen itsenäisyyden alkuajoista saakka takaamalla näille verotuksessa muita toimijoita edullisempi asema. Verotuksellista erityisasemaa on perusteltu monin tavoin, sillä kolmannen sektorin toiminnan on katsottu lisäävän yhteiskunnan kokonaishyvinvointia enemmän kuin menetetyistä verotuloista aiheutuu haittaa. Erilaisia kolmannen sektorin kansalaisjärjestöjä voidaan pitää verotuksessa yleishyödyllisinä yhteisöinä, joiden verotus on muita yhteisöjä kevyempää niin tulo-, arvonlisä- kuin esimerkiksi kiinteistöverotuksessakin. Yleishyödyllinen yhteisö voi olla tuloistaan joko kokonaan tai osittain verovapaa.

Yleishyödyllisten yhteisöjen erilaisia verovapauksia on ajoittain myös kritisoitu. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksellista erityisasemaa koskien on ajoittain esitetty muutettavaksi. Kuitenkaan viimeisen 20 vuoden aikana tehdyistä muutosesityksistä yhtäkään ei ole toteutettu. Tahtotila kolmannen sektorin toimijoiden verotuksellisen erityisaseman sälyttämiseen on tuotu julki muun muassa Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä (8.3.2007). Kolmannen sektorin toiminnan merkitystä on korostettu myös eri tasoilla EU:n toiminnassa.

Vaikka yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksellinen erityisasema onkin säilynyt perusteiltaan samanlaisena koko itsenäisyyden ajan, on kolmannen sektorin verotusta kehitetty pienimuotoisemmin myös 2000-luvulla. Oikeusministeriön yhteydessä toimivan kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANEn tehtäviin kuuluu muun muassa kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristön muutosten seuraaminen ja kansalaisjärjestöjä koskevan julkisen vallan päätösten johdonmukaisuuden ja ennakoitavuuden seuraaminen, selvitys- ja tutkimushankkeiden käynnistäminen sekä aloitteiden ja esitysten tekeminen kansalaisyhteiskuntapolitiikan kannalta tärkeiden osa-alueiden kehittämiseksi. Tämän toimivaltasäännöksen nojalla KANE onkin tehnyt erityisesti ensimmäisen toimintakautensa 2007-2011 aikana tutkimus- ja selvitystöitä kansalaisjärjestöjen verotusta koskien. Lisäksi KANE on osallistunut erilaisiin aihetta käsitelleisiin työryhmiin. Näiden aiemmin tehtyjen töiden tulokset on huomioitu myös tässä muistiossa.

Vaikka viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana esimerkiksi yleishyödyllisten yhteisöjen verotusta koskevia Verohallinnon ohjeita on päivitetty ja myöskin asiaa koskeva oikeuskäytäntö on kehittynyt, ei yleishyödyllisten yhteisöjen verotusta koskevaa lainsäädäntöä ole päivitetty. Verotus perustuukin verraten vanhaan lainsäädäntöön, samalla kun kolmannen sektorin toimintakenttä on monella tapaa muuttunut: kolmannen sektorin toiminta on laajentunut esimerkiksi sosiaalipalveluiden alalla perinteisen julkisen sektorin palveluntuotannon alueelle, jolla toimii nykyisin myös lukuisia yksityisiä yrityksiä. Toisaalta taas yksityiset yrityksen ovat enenevissä määrin alkaneet tuottaa erilaisia kulttuuri-, liikunta- ja muita vapaa-ajan palveluita, jotka ovat olleet perinteistä kolmannen sektorin toiminta-aluetta. Yhteiskunnan eri sektoreiden laajenevista ja limittyvistä toimitakentistä johtuen yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauksista voi aiheutua kilpailuneutraliteettiongelmia erityisesti verrattuna yksityisten yritysten toimintaan. Kilpailuneutraliteettiongelmaan ja muihin toimintaympäristön muutoksiin onkin vastattu tulkitsemalla lakia viranomaistoiminnassa ja oikeuskäytännössä yhteiskunnalliset muutokset huomioiden itse lain säännöksiä kuitenkaan muuttamatta. Oma lukunsa yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksessa on myös se, että järjestöjen saaman suoran julkisen tuen kaventuessa on järjestöille syntynyt tarve laajentaa ja monipuolistaa varainhankinatakeinojaan.

Sipilän hallituksen ohjelmassa on selvitettäväksi asetettavien veromuutosten joukkoon kirjattu säätiöiden ja yhdistysten verokohtelun selvittäminen. Hallitusohjelmaan ei kuitenkaan ole kirjattu tämän selvitystyön tavoitteita esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksien turvaamisesta. Sen sijaan yhdeksi hallituksen verotusta koskevaksi kärkitavoitteeksi on määritelty verotuksen perusperiaatteena olevan laajan veropohjan. Hallitusohjelman myötä alkavan selvitystyön ja asiaa koskevan merkitykseltään avoimen hallitusohjelmakirjauksen vuoksi KANEn on jälleen ajankohtaista nostaa keskusteluun järjestöjen verotusta koskevia merkittävämpiä havaittuja ongelmakohtia, niiden mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja sekä lisäselvitystä kaipaavia järjestöjen verotukseen liittyviä seikkoja.

Toimivaltansa nojalla kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE on tilannut yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksen nykytilaa ja kehittämisehdotuksia koskevan taustaselvityksen, jonka tarkoituksena on toimia keskusteluasiakirjana KANEn tulevien vuosien toiminnan suuntaamisessa. Selvityksen tekijä on yliopisto-opettaja KTM Jenni Similä.

(Julkaisu: Jenni Similä: Yleishyödyllisten yhteisöjen verotus - Keskusteluasiakirja)



Olet täällä: Etusivu / Ajankohtaista